Päävalikko
Kilpailutaktiikka
Kun sitten olet päässyt sinuiksi pilkkiesi kanssa, olet valmis tulikasteeseen. Ensimmäinen kilpailusi vain värikoukut mukana on se todellinen koetin, jolla erotetaan pilkkijät ja turistit toisistaan. Kilpailut ovat aina erilaisia. Mitä pienempi kilpailu ja mitä vähemmän kala on etukäteen häirittyä, sitä paremmat mahdollisuudet on värikoukulla pilkkivällä menestyä. Tämä johtuu siitä, että ahven ottaa värikoukun parhaiten, kun alla on paljon syövää, toisilleen kateellista kalaa. Kenties joskus sinäkin voit kisan aikana todeta vieressäsi istuvalle "sekakäyttäjälle", että hän on jo hävinnyt kisan. Olen kokeillut, tuntuu tosi kivalta, kun on lisäksi vielä totta. Erohan syntyy jo siitä, että jos vaikkapa joka kuudennen kalan jälkeen täytyy syötti uusia. Siihen kuluu noin puolen ahvenen saamiseen tarvittava aika. Kolmensadan ahvenen jälkeen värikoukulla pilkkivä siis johtaa 25 ahvenella, mikä on noin kahdeksan prosenttia, ja pienempikin marginaali riittää voittoon...
Edeltä on jo toivottavasti käynyt selville, että värikoukkupilkkijä liikkuu yleensä paljon jäällä. Eli kalaa haetaan hyvin aktiivisesti, kunnes sitä löytyy. Siellä, missä kaloja on vain pari kullakin reiällä, ei viivytä niitä noukkimassa, vaan aina etsitään parempaa. Ahneus ei ole tässä lajissa synti, vaan ehdoton hyve. Totuuden nimessä täytyy sanoa, että joskus sitten voi käydä p...sti, mutta siitä ei pidä masentua, aina voittavia ei olekaan. Kalaisassa paikassa todellinen kilpailija pystyy jopa jättämään reiän "kesken", kun kalan koko pienenee. Kultakin reiältä poimitaan vain parhaat eli suurimmat ahvenet. Lisäksi lähtökohtana on aina edes yrittää kalan saamista lähemmäs jäätä, jolloin ne saadaan nopeammin pakkiin.
Useimmiten tilanne ei kuitenkaan ole noin hieno, vaan kalaa joutuu etsimään. Kalapaikathan ovat pilkkimisen tyylistä riippumatta samat, mutta värikoukkupilkkijä haluaa muita useammin löytää sen "oman" parven. Todella harvoin kalaa voi olla niin paljon niin suurella alalla, että sitä voi harventaa monen pilkkijän voimin. Siksi värikoukkupilkkijä etsiikin kisapaikkansa usein etäältä, missä saa todennäköisemmin olla rauhassa.
Lopuksi lyhyt määritelmä värikoukkupilkkimisestä:
"Värikoukkupilkintä on 30 prosenttia uskoa ja 70 prosenttia kovaa työtä"
Tämä pätee varsinkin kilpailtaessa, ja erityisesti tuossa järjestyksessä. Uskon puutetta ei voi korvata kovakaan työ, mutta ilman työtä kalaa ei voi saada riittävästi, vaikka kuinka uskoo.