Päävalikko
Pilkin valinta
Värikoukkupilkiksi käy periaatteessa ihan mikä vaan pilkki. Tärkeintä tässäkin on se, että osaa käyttää tuota omaa asettaan murhaavasti. Mikään pilkki ei ole sellainen, että kuka vaan voi ottaa sen paketista ja alkaa suoltaa sillä silmittömästi ahvenia. Tai toki näin voi käydäkin, mutta silloin pitää jo olla enemmänkin onnea matkassa. Tässä on myös muistettava, että pilkkeihin on tosi harvoin valmiiksi laitettu riittävän hyvätasoinen hakanen koukun kiinnitykseen. Useimmiten se on korvattava perholukko-lenkki(ketju)-perholukko -yhdistelmällä, joka sallii koukulle paremman uinnin.
Värikoukkupilkintä tuli Suomeen Ruotsista, missä on ollut perinteisesti paljon pilkkien valmistajia. Ruotsalaiset värikoukkupilkit ovat edelleen hyvin käytettyjä, ja kalaakin niillä saa. Eri malleja on ollut Suomessa saatavilla vaihtelevasti, pieni kysyntäkin lienee osasyynä tähän. Siksi monet harrastajat ovat tehneet oman pilkkimallinsa. Nykyään parhaat pilkit valmistetaankin Suomessa. Erilaisia malleja kannattaa kokeilla, ja kun se "oma" sitten joskus löytyy, niitä kannattaa hankkia eri kokoisina ja värisinä versioina useita. Parhaat pilkit eivät useinkaan roiku huoltoaseman piikissä, vaan niitä joutuu kyselemään pillkien tekijöiltä.
Perinteisiä pystypilkin valmistustapoja on kaksi, juottamalla tekeminen ja valu. Kahta eri metallia toisiinsa juottamalla saadaan aikaan kaksivärinen pilkki, mutta tällä tekniikalla pilkeistä tulee aina yksilöllisiä. Juotoksen väliin voi jäädä ilmataskuja, jotka vaikuttavat pilkin uintiin. Lisäksi juotospilkeissä on yleensä runkolanka, jonka päät toimivat siiman ja koukun kiinnityspisteinä. Tällaiset ohuet metallilangat ovat alttiita vääntymiselle, pienikin vinous saattaa muuttaa pilkin uintia merkittävästi. Useimmat ruotsalaispilkit tehdään juotostekniikalla. Valupilkit sen sijaan ovat tasalaatuisia, koska materiaali on täyteinen. Valupilkkeihin ei yleensä tehdä runkolankaa, vaan pilkin päissä on reiät koukun ja siiman kiinnitystä varten. Parhaat pilkit ovat juuri näitä uusia Suomessa tehtyjä valupilkkejä. Valupilkin uintiin ei yleensä voi itse juuri vaikuttaa, paitsi ehkä voimalla tai viilalla. Tällaisen pilkin uintiin vaikuttaakin eniten materiaali, mistä se on tehty. Saman pilkin kevytmetalliversio ui aivan eri tavalla kuin hopeasta tehty.
Oli pilkki sitten tehty millä tekniikalla tahansa ja mitä vain materiaaleja käyttäen, on ensimmäinen työ kuitenkin koeuitto, jossa todetaan, sopiiko pilkki omalle käsialalle. Ja viimeisen sananhan sanoo aina ahven, joten vasta tositoimessa näkee, onko jostain pilkistä värikoukkupilkiksi, vai joutuuko sen hylkäämään.
Värikaapparit ovat myös kunnostautuneet pilkkien suunnittelussa ja toteutuksessa niinkin ansiokkaasti, että kerholaisten pilkeillä on muun muassa voitettu Suomen Mestaruus 2012! Värikoukkupilkintään sopivia pilkkejä syntyy Harri Lindbergin käsistä ja niitä voi käydä kurkkimassa osoitteessa www.stylefishing.fi
